The Quest

Analysoinut Appwesome

Kun avaan The Questin, huomaan nopeasti, ettei sen viehätys perustu näyttävään toimintaan vaan siihen, että maailma kutsuu kulkemaan omaan tahtiin. Kyseessä on Redshift Gamesin roolipeli, jonka käsin piirretty ilme antaa seikkailulle vanhan fantasiakirjan tunnelman. Minusta tämä toimii parhaiten silloin, kun pelaan uteliaana: pysähdyn katsomaan ympäristöä, mietin seuraavaa suuntaa ja annan tarinan edetä vähitellen. Jos taas kaipaat heti vauhtia, jatkuvia välivideoita tai modernin toimintapelin virtaviivaisuutta, tämän rauhallisempi rytmi voi tuntua hitaalta.

Ensivaikutelma syntyy käsin piirretyistä maisemista

Pelin ilme erottuu heti tavanomaisista mobiiliroolipeleistä. Se ei yritä jäljitellä elokuvamaista 3D-fantasiaa, vaan rakentaa oman maailmansa piirrettyjen näkymien ja selkeiden muotojen varaan. Minulle tämä tekee ympäristöistä helpommin luettavia: huomio pysyy paikoissa, reiteissä ja kohtaamisissa sen sijaan, että seuraisin yksityiskohtaisia animaatioita. Visuaalinen tyyli ei ehkä miellytä pelaajaa, joka etsii realistista grafiikkaa, mutta se sopii seikkailuun luontevasti.

Ensimmäisillä pelikerroilla kannattaa antaa itselle aikaa oppia, miten näkymää ja ympäristöä tulkitsee. Kun en kiirehtinyt tehtävästä toiseen, aloin huomata, että maailma tuntuu kiinnostavammalta juuri siksi, ettei kaikkea tarjoilla valmiiksi. Pienikin poikkeama tutulta reitiltä voi olla syy pysähtyä ja harkita, kannattaako tutkia lisää vai palata myöhemmin. Tällainen uteliaisuuteen perustuva pelaaminen on yksi pelin vahvimmista puolista, eikä se vaadi jatkuvaa uuden sisällön virtaa.

Roolipeliksi The Quest on ennen kaikkea tutkimista ja seikkailua korostava kokonaisuus, ei lyhyt tehtävälista, jonka voi juosta läpi samalla kun tekee muuta. Jos pelaat puhelimella yleensä muutaman minuutin ajan ja haluat välittömän palkinnon jokaisesta avaamisesta, sen maailmaan uppoutuminen voi vaatia totuttelua. Minusta se sopii paremmin hetkiin, jolloin voin keskittyä yhteen paikkaan tai tavoitteeseen ilman, että minun tarvitsee edetä nopeasti.

Maailman tunnelma palkitsee tarkkaavaisen kulkijan

Aluksi, pelin maailmankuva on aivan mahtava. Kartta on valtava ja täynnä salaisuuksia, jotka vain odottavat löytämistään. Se on kuin elävä tarina, joka kehittyy edessäsi. Kun astut sisään, tunnet heti, että olet osa jotakin suurempaa. Tarinankerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, mikä on tärkeää, jotta pysyt pelin lumoissa.

Minulle maailman tutkiminen ei ole vain matka pisteestä toiseen, vaan tapa muodostaa oma käsitys siitä, mikä on tärkeää. Kun vastaan tulee uusi suunta tai tehtävä, voin miettiä, seuraanko sitä nyt vai pidänkö sen mielessä myöhemmäksi. Tämä tekee etenemisestä henkilökohtaisempaa kuin monissa mobiiliroolipeleissä, joissa kartta tuntuu lähinnä reittiohjeelta seuraavaan taisteluun. Käytännöllinen vinkki onkin suhtautua tavoitteisiin muistiinpanoina omasta seikkailusta: jos jokin polku tai tehtävä jää kesken, palaaminen siihen kuuluu kokemukseen eikä tarkoita epäonnistumista.

Tutkiminen toimii parhaiten pelaajalle, joka sietää epävarmuutta. Kaikkia kiinnostavia asioita ei tarvitse ratkaista sillä hetkellä, kun ne huomaa, ja välillä eteneminen voi tuntua siltä, että pitää itse arvioida, mihin käyttää huomionsa. Tämä on mukavaa, jos pidät maailman lukemisesta ja suunnan valitsemisesta. Jos haluat, että peli merkitsee jokaisen seuraavan askeleen kirkkaasti ja pitää sinut aina optimaalisella reitillä, tällainen avoimuus voi olla pikemminkin kitkaa kuin vapautta.

Hahmon kehittämisen ja ympäristöjen välinen yhteys tuntuu tässä tärkeältä: oma ratkaisu vaikuttaa siihen, miten lähestyn kohtaamisia ja mitä pidän hyödyllisenä. En suosittelisi valitsemaan etenemistapaa vain siksi, että se kuulostaa paperilla tehokkaimmalta. Mukavampi lähtökohta on miettiä, haluatko pelata varovaisesti, kokeilla erilaisia vaihtoehtoja vai keskittyä tiettyihin vahvuuksiin. Kun valinnat tuntuvat omilta, myös hitaammat osuudet pysyvät kiinnostavampina.

Yksi asia, joka erottuu, on sen retrotyylinen grafiikka. Se saattaa aluksi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta antaa pelille oman viehätyksensä. Se tuo mieleen vanhat kunnon roolipeliajat, ja se on juuri se, mikä tekee tästä pelistä niin nostalgisen. Ja älä anna yksinkertaisen ulkoasun hämätä – peli tarjoaa syvällisen ja monimutkaisen kokemuksen.

Äänet ja rauhallinen etenemistahti

Ääniraidan tunnelma on parhaimmillaan silloin, kun kuljen rauhassa enkä yritä tehdä jokaisesta pelisessiosta suoritusrupeamaa. Äänimaailma tukee fantasiaa ilman, että se vie jatkuvasti huomiota itse pelaamiselta. Pidän siitä, että tunnelman ei tarvitse nojata suureen määrään näyttäviä tehosteita: maltillinen äänellinen tausta jättää tilaa omalle keskittymiselle. Jos pelaat usein ilman ääniä, kokemuksen tunnelmallisin puoli jää luonnollisesti vähemmälle, mutta pelin kiinnostavuus ei riipu pelkästään musiikista.

Arjessa huomaan tämän eron esimerkiksi silloin, kun avaan pelin illalla lyhyeksi hetkeksi. Jos tarkoitukseni on vain tarkistaa yksi paikka tai miettiä seuraavaa askelta, rauhallinen rytmi auttaa palaamaan maailmaan ilman tarvetta aloittaa uudestaan intensiivisestä toimintakohtauksesta. Toisaalta sama rauhallisuus ei ole kaikille etu: bussipysäkillä parin minuutin odotuksen aikana peli ei välttämättä tarjoa sellaista nopeaa, itsenäistä kierrosta, jota mobiilipeliltä usein odotetaan. Valitsisin sen mieluummin pidempään rauhalliseen hetkeen kuin jatkuvasti keskeytyvään käyttöön.

Pelin tempo liittyy myös siihen, kuinka kärsivällisesti suhtaudun tehtäviin. Jos odotan jokaisen tavoitteen ratkeavan nopeasti, osa etenemisestä voi tuntua verkkaiselta. Kun sen sijaan hyväksyn, että tehtävä voi viedä minut tutkimaan uusia paikkoja tai suunnittelemaan taistelua, hitaus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tässä on selkeä vaihtokauppa: peli tarjoaa tilaa harkinnalle, mutta ei aina anna välitöntä onnistumisen tunnetta. Minusta tämä sopii roolipeliin, mutta pelaaja, joka haluaa jatkuvia pieniä palkintoja ja selkeän kiireettömänkin etenemisviivan, saattaa viihtyä paremmin toisenlaisessa mobiiliseikkailussa.

Vuoropohjainen taistelu ja oman pelityylin valinta

Pelin mekaniikka on hyvin suunniteltu ja intuitiivinen. Voit helposti liikkua maailmassa, taistella vihollisia vastaan ja suorittaa tehtäviä. Taistelut ovat vuoropohjaisia, mikä antaa sinulle aikaa miettiä strategiaasi ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Tämä tuo peliin mukavan kerroksen syvyyttä ja tekee jokaisesta kohtaamisesta jännittävän.

Vuoropohjaisuudesta on erityistä hyötyä silloin, kun pelaan puhelimella paikassa, jossa en halua reagoida sekunnin murto-osassa. Voin pysähtyä miettimään, mitä teen seuraavaksi, sen sijaan että yrittäisin osua oikeaan hetkeen nopeassa reaaliaikaisessa taistelussa. Se tekee kohtaamisista myös helpommin seurattavia: jos jokin menee pieleen, voin pohtia omaa ratkaisua enkä syyttää pelkkää kiirettä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen taistelu olisi automaattisesti helppo. Harkinnan mahdollisuus auttaa, mutta päätöksillä on silti merkitystä.

Hyödyllinen tapa pelata on suhtautua kohtaamisiin pieninä kokeina. Jos jokin lähestymistapa ei tunnu toimivan, mietin, liittyykö ongelma omaan valintaan, valmistautumiseen vai siihen, että olen edennyt ennen kuin olen valmis. Tällainen pysähtyminen tekee roolipelimekaniikasta mielekkäämpää kuin saman toiminnon toistaminen ajatuksettomasti. Samalla se voi tuntua hitaalta pelaajasta, joka haluaa taistelun ratkeavan nopeasti ja siirtyä heti seuraavaan tarinaosuuteen.

Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista "mene ja tapa" -tehtävistä monimutkaisiin tarinavetoisiin seikkailuihin. Tämä vaihtelu pitää pelin tuoreena ja mielenkiintoisena. Lisäksi voit räätälöidä hahmosi monilla eri tavoilla – valita taitoja, varusteita ja kykyjä, jotka sopivat pelityyliisi.

Hahmon valintoihin kannattaa suhtautua oman mieltymyksen kautta, ei pelkkänä optimointipulmana. Jos pidän taktisesta suunnittelusta, voin kokeilla lähestymistapaa, joka antaa minulle enemmän päätettävää kohtaamisissa. Jos taas haluan suoraviivaisempaa etenemistä, pyrin rakentamaan hahmon tavalla, joka tuntuu itselleni helpolta seurata. Olennaista on, että valinnat tukevat sitä, miten oikeasti pelaan; liian pitkälle mietitty täydellinen rakennelma voi viedä huomion itse seikkailulta.

Tehtäviä ei myöskään kannata arvioida vain sen perusteella, kuulostaako tavoite aluksi yksinkertaiselta. Pieneltä vaikuttava pyyntö voi olla hyvä tapa tutustua ympäristöön, kun taas tarinallisempi tehtävä voi vaatia enemmän aikaa ja keskittymistä. Jos pelaan lyhyissä jaksoissa, valitsen mieluummin tutun tavoitteen tai käytän hetken suunnitteluun kuin aloitan jotain, jonka haluan varmasti saada heti päätökseen. Tämä on pieni mutta hyödyllinen tapa sovittaa avoimen maailman peli tavalliseen arkeen ilman turhaa turhautumista.

Miten se vertautuu muihin mobiiliroolipeleihin?

Moni puhelimen roolipeli rakentuu nopeiden taisteluiden, jatkuvien ilmoitusten tai selkeästi ohjatun etenemisen ympärille. The Questin viehätys on toisenlainen: se antaa enemmän painoa tutkimiselle, omalle tahdille ja vuoropohjaiselle harkinnalle. Siksi en pitäisi sitä parhaana vaihtoehtona, jos etsin näyttävää toimintaa tai aivan lyhyitä, helposti keskeytettäviä pelikierroksia. Jos taas kaipaan maailmaa, johon voin palata ja jossa reitin valitseminen tuntuu osalta peliä, se tarjoaa selvästi persoonallisemman vaihtoehdon.

Vertailu perinteisiin suuriin roolipeleihin paljastaa myös sen, mitä kannattaa odottaa. Tämä ei ole moderni toimintaseikkailu, jossa elokuvamainen esitystapa kantaa kokemusta, vaan vanhan koulukunnan hengessä rakennettu mobiilipeli. Sen yksinkertaisempi ulkoasu voi olla joko olennainen osa viehätystä tai este: jos juuri se saa sinut kiinnostumaan, maailma voi imaista mukaansa; jos tarvitset realistista grafiikkaa ja jatkuvaa audiovisuaalista näyttävyyttä, kannattaa valita toisenlainen peli. Minulle selkeä tyyli tuntuu johdonmukaiselta, koska se tukee keskittymistä tehtäviin ja tutkimiseen.

Myös pelityylin suhteen valinta on selvä. Reaaliaikaisen taistelun ystävä voi kaivata enemmän nopeita reaktioita, kun taas vuoropohjaisen pelin ystävä saa aikaa tehdä päätöksiä. The Quest ei yritä miellyttää kumpaakin samalla tavalla, ja juuri siksi on hyvä miettiä ennen ostoa, kummasta nautit enemmän. Jos olet epävarma, kysy itseltäsi, haluatko puhelimella ensisijaisesti lyhyttä toimintaa vai rauhassa rakennettavaa fantasiaseikkailua. Jälkimmäiseen tämä sopii paremmin.

Milloin ostos tuntuu järkevältä?

Peli maksaa 7,99 €, joten itse miettisin ennen lataamista, haenko nimenomaan pitkään tutustuttavaa yksinpeliä vai vain nopeaa ajanvietettä. Maksullinen peli voi olla hyvä valinta, kun haluan keskittyä yhteen maailmaan ilman että arvioin kokemusta jatkuvien nopeiden palkintojen kautta. Hinta ei kuitenkaan yksin kerro, sopiiko peli minulle: jos sen rauhallinen eteneminen, vanhahtava ulkoasu tai vuoropohjaisuus eivät tunnu omilta, edullisempikin ostos voi jäädä vähälle käytölle.

Pelillä on 4,3 tähden keskiarvo noin kahdesta tuhannesta arviosta, ja sitä on asennettu yli viisikymmentätuhatta kertaa. Nämä luvut kertovat, että sille on löytynyt oma yleisönsä, mutta ne eivät korvaa oman pelimaun arviointia. PEGI 12 -ikäraja on hyvä huomioida, jos valitset peliä nuoremmalle pelaajalle. Julkaisupäivä on 27.10.2016, ja nykyinen versio on 21.0.0; iOS-laitteessa käyttöjärjestelmän vähimmäisvaatimus on 10. Näillä käytännön tiedoilla voi tarkistaa, sopiiko peli omaan laitteeseen ja tilanteeseen ennen ostopäätöstä.

Tavallisessa arjessa kuvittelisin pelaavani näin: valitsen illalla rauhallisen hetken, avaan pelin ja keskityn yhteen suuntaan tai tehtävään sen sijaan, että yrittäisin ahmia mahdollisimman paljon kerralla. Jos vastaan tulee kiinnostava sivupolku, annan itselleni luvan tutkia sitä; jos taas olen väsynyt, voin pitää lyhyen tauon ja palata myöhemmin. Tämä toimii hyvin pelaajalle, joka nauttii omasta etenemisestä. Kiireiseen väliaikaan tai tilanteeseen, jossa puhelinta pitää sulkea jatkuvasti, valitsisin itse mieluummin pelin, jonka kierrokset ovat selkeämmin rajattuja.

Kenelle se sopii – ja kenelle ei

Suosittelisin peliä erityisesti sellaiselle ystävälle, joka pitää klassisista roolipeleistä, haluaa tutkia maailmaa omaan tahtiin ja nauttii siitä, että taisteluissa voi harkita seuraavaa siirtoa. Se voi sopia myös pelaajalle, joka etsii puhelimeen yksityiskohtaista fantasiaseikkailua eikä odota jokaisen pelisession olevan samanpituinen. Käsin piirretty tyyli on tässä tärkeä osa kokonaisuutta, joten sen arvostaminen auttaa pääsemään tunnelmaan.

Jättäisin sen väliin, jos haen ennen kaikkea nopeaa toimintaa, moderneja graafisia tehosteita tai jatkuvasti opastettua etenemistä. Myös pelaajan, jota hidas tarinankulku turhauttaa helposti, kannattaa miettiä valintaa tarkasti. Tehtävissä voi olla hetkiä, jolloin täytyy pysähtyä selvittämään, mitä tehdä seuraavaksi, eikä peli ole parhaimmillaan, jos haluan vain painaa eteenpäin ilman harkintaa. Nämä eivät ole välttämättä puutteita kaikille, mutta ne määrittävät selvästi, kenelle kokemus toimii.

Jos olet uusi roolipelien parissa, vuoropohjainen taistelu voi tehdä aloituksesta helpommin hallittavan kuin reaaliaikainen toiminta, koska päätöksiä ei tarvitse tehdä kiireessä. Silti avoimempi tutkiminen voi vaatia kärsivällisyyttä. Kokenut pelaaja taas saattaa arvostaa tuttua vanhan koulukunnan tunnelmaa, mutta hänen kannattaa tulla mukaan ilman oletusta siitä, että mobiiliversio tarjoaa samanlaisen esitystavan kuin uudemmat, näyttävät konsoliseikkailut. Pelin vahvuus on sen omassa rytmissä ja maailmassa, ei teknisessä näyttävyydessä.

Seikkailu, joka kannattaa ottaa omassa tahdissa

Ääniraita on täydellinen lisäys pelin tunnelmaan. Se on rauhallinen ja seesteinen, mutta samalla jännittävä aina, kun tilanne sitä vaatii. Äänitehosteet ovat yksinkertaisia mutta tehokkaita, ja ne täydentävät pelikokemusta hienosti. Kun vaellat kaukaisilla mailla ja kohtaat mitä monimutkaisimpia olentoja, musiikki pitää sinut täysin uppoutuneena.

Peli pyörii sujuvasti sekä Androidilla että iOS:llä, enkä huomannut minkäänlaista viivettä tai kaatumista, mikä on aina iso plussa. Käyttöliittymä on selkeä ja helppokäyttöinen, eikä siinä ole mitään ylimääräistä, mikä voisi hämmentää pelaajaa. Helppokäyttöisyys tekee pelistä nautittavan sekä uusille että kokeneille pelaajille.

Mutta vaikka peli onkin mahtava, se ei ole täydellinen. Ajoittain voi tuntua siltä, että tarina etenee hieman liian hitaasti, ja jotkut tehtävät voivat olla turhauttavia, jos et ole varovainen. Kuitenkin, nämä ovat vain pieniä säröjä muuten loistavassa pelikokemuksessa.

Summa summarum, jos etsit syvällistä, immersiivistä ja nostalgista roolipelikokemusta, The Quest on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Se tarjoaa tuntikausia viihdettä ja vie sinut seikkailuun, jota et tule unohtamaan. Lataa se ja lähde tutustumaan tähän upeaan maailmaan – et tule pettymään! Minun suositukseni koskee kuitenkin juuri pelaajaa, joka pitää rauhallisesta tutkimisesta ja harkituista vuoroista: jos haluat nopeatempoisen mobiilipelin, jokin suoraviivaisempi vaihtoehto palvelee sinua paremmin.